Vaikka yllä olevalla videolla nyt jäikin sattumusten vuoksi selvittämättä miksi se Oulu on ylivertainen pyöräilykaupunki, niin kyllä niitä syitä on tiedossa. Pakko kuitenkin sanoa, että tämän klipin jälkeen ei lie epäselvyyttä kumpi vie Oscarin parhaasta mainoksen miespääosasta, minä vai Will Ferrell! Parhaan sivuosan palkinto samoilla puheilla Gemmalle. Sanoisin myös, että maan parhaan ohjaajan titteli siirtyy Rennyltä allekirjoittaneelle. Kokonaisuudessaan siis ylivoimaisesti parempi, kuin esikuvansa GM:n Super Bowl –mainos, vaikka budjetti tähän oli vain leivänmurusia siihen verrattuna!

Asiaan! Kuten olen jo monesti todennut, oululaiset pyöräilevät talvellakin enemmän kuin me hämeenlinnalaiset kesällä. Oulussa pyöräilyn kulkutapaosuus kesällä on noin 20 % ja talvella 12 %. Hämeenlinnassa ei vielä ole tutkittu kovin tarkkaan vuodenaikojen mukaisia kulkutapaosuuksia, mutta liikkumistutkimusten perusteella meillä kulkutapaosuus on noin 6 prosentin luokkaa.

Oulussa pyörätieverkostoa on kehitetty johdonmukaisesti jo 1970-luvulta saakka. Tuolloin liikenneinsinööri Mauri Myllylä oli aikaansa edellä ja alkoi suunnitella kattavaa pyöräilyverkostoa, vaikka ajatusta toki vierastettiin ja vastustettiin. Myllylä suunnitteli kävelylle ja pyöräilijöille lukuisia omia siltoja sekä turvalliset ja mutkattomat yhteydet keskustan ja ympäröivien asuinalueiden välille. Tärkeää on myös huomata, että pyöräilyreittejä suunniteltiin runsaasti erilleen autoteistä viheralueille. Reitistö on siis paitsi äärimmäisen viihtyisä, myös monin paikoin nopeampi, kuin autoilun reitti. Nykyisin Oulussa on yli 1000 kilometriä pyöräteitä, eli suhteessa väkilukuun yli 5 metriä asukasta kohden. Hämeenlinnassa vastaava luku on noin 3,2 kilometriä.

Kattava, laadukas ja viihtyisä pyörätieverkosto on siis avainasemassa pyöräilyn edistämisessä. Oulussa tämä tärkeä työ tehtiin 1970 – 1980 –luvuilla, jolloin rakennettiin pohja nykyiselle laajalle verkostolle kaupungissa. Vaikka pyörätiet ovatkin nykystandardien mukaan ehkä hieman kapeita, ovat ne edelleen pyöräiltävässä kunnossa. Oulu myös saneeraa vanhaa verkkoaan jatkuvasti.

Muutama vuosikymmen Oulussa oltiin tyytyväisiä tilanteeseen, kunnes siellä herättiin, että aika alkaa ajaa ohitse. 2010-luvulla Oulussa alettiin taas määrätietoisesti kehittää pyöräilyinfraa. Tällä hetkellä Oulu toteuttaa suunnittelemaansa kunnianhimoista baanaverkostoa 2-4 kilometrin vuosivauhdilla. Verkoston suunniteltu laajuus on noin 75 kilometriä. Oulussa on pyöräliikenteen erillisinvestointeja kasvatettu tuntuvasti viiden vuoden aikana. Vuonna 2016 pyöräilyyn investoitiin vain 250 000 euroa, tänä vuonna jo 3 500 000 euroa ja ensi vuonna arviolta 4 000 000 euroa. Vuodesta 2016 kasvua ensi vuoden ennusteeseen on siis huimat 1 500 %! Pelkästään lisäys tästä vuodesta ensi vuoteen on kaksinkertaisesti vuoden 2016 erillisinvestointien määrä. Panostus on siis merkittävää!

1990-luvulta alkaen Oulussa on myös kiinnitetty huomiota talvikunnossapitoon. Huikeita kehitysaskeleita siinäkin on otettu ihan viimevuosina. Oulu on määritellyt super-luokan pyöräreitit, joille se on kilpailuttanut urakoitsijan hoitamaan niitä. Reittiä on 125 kilometriä, mikä on noin 12,5 % Oulun pyörätieverkosta. Oulu kilpailutti ensimmäisen super-luokan kunnossapitourakan vuosille 2017-2020. Tuolloin ei vielä saatu toivottuja tuloksia, mutta siitä otettiin oppia ja vuosille 2020-2024 kilpailutettu urakka on jo osoittanut voimansa.

Tämän hetkinen urakoitsija on motivoitunut ja pystyy vastaamaan sopimuksen laatuvaatimuksiin ja kriteereihin. Pyörätiet ovat pysyneet talven yli erinomaisessa kunnossa ja palaute on ollut valtavan positiivista. Oulun asiantuntijat kiertävät seminaareissa kertomassa ”Oulun ihmeestä” ja haastattelupyyntöjä tulee ympäri maailmaa. Talvikunnossapidon tuottama hyöty näkyvyydessä on varmasti ajanut ohi kustannuksista.

125 kilometrin superluokan verkkoa huolletaan kuudella työkoneella ja urakoitsijalla täytyy lisäksi olla varalla kaksi konetta, jotta laatu ei kärsi kalusto-ongelmien vuoksi. Huollettava reitistö on siis jaettu kuuteen osaan, jotka jokainen ajetaan omalla koneellaan. Sopimuksessa on myös määritelty tarkkaan, miten auraus hoidetaan ja mitkä ovat laatukriteerit. Reitti täytyy ensin ajaa nopeasti auki ja paluumatkalla sitten siistiä jälkeä ja korjata mahdollisesti huonosti auratuksi jääneitä kohtia. Auraus täytyy olla käynnissä, kun lunta on satanut kaksi senttimetriä, eikä lumen syvyys koskaan saa ylittää neljää senttimetriä. Koko super-luokan verkosto täytyy olla aurattu kolmen tunnin aikana. Sopimuksessa on myös määritelty käytettävän hiekan typpi ynnä muita yksityiskohtia.

Laadunvarmistus toimii siten, että itse kunnossapitotyön lisäksi urakoitsija on velvoitettu tekemään tarkastuksia reitillä. Sekä aurauskoneiden kuljettajat, että työnjohtajat joutuvat itse pyöräilemään auratuilla reiteillä. Näin he saavat ensikäden tietoa, kuinka pyöräiltävässä kunnossa pyörätiet työn jälkeen ovat. Lisäksi urakoitsijan tulee järjestää kahdesti vuodessa tapahtuma, jossa jaetaan kuumaa kaakaota ja kerätään palautetta kunnossapidosta.

Oulun esimerkkiä noudattaen Hämeenlinnassa täytyy panostaa pyöräilyreittien määrän ja laadun lisäämiseen, reittien viihtyisyyteen ja nopeuteen suhteessa autoliikenteeseen sekä talvikunnossapitoon. Hämeenlinnassa on tapana suunnitella autotie ja sitten vieren yhdistetty jalkakäytävä ja pyörätie, jos mahtuu. Lähtökohtana tulisi olla pääreiteillä aina erottelu, missä pyöräilylle, jalankululle ja autoliikenteelle on kaikille määritetty omat tilansa. Lisäksi Hämeenlinnassa täytyisi enenevissä määrin ohjata pyöräilyä puistokäytäviin ja saada luotua reittejä, joiden kautta kulkeminen pyörällä on nopeampaa kuin autolla kiertäminen kauempaa. Eli pyöräteitä puistoihin ja omille silloille, jolloin myös viihtyisyys reiteillä paranee huomattavasti.

Talvikunnossapito täytyy nostaa käynnistyneen kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman tärkeimmiksi yksittäisiksi asioiksi. Kunnossapidossa täytyy kilpailuttaa sopimukset siten, että laadukas pyöräilyverkosto saadaan aikaan myös talviolosuhteissa. Tämän talven kaltainen tilanne ei ole hyväksyttävä, missä kävelijätkin kävelivät ajoradalla vilkkaalla kadulla, kun yhdistetty jalkakäytävä ja pyörätie oli vaarallisen jäinen.

Jotta parannustoimenpiteitä voidaan tehdä, tarvitsemme rahaa. Meidän täytyy tehdä arvovalinta ja päättää kohdistaa enemmän rahaa pyöräilyn edistämiselle. Hämeenlinnan kaupunkirakennelautakunnan suunnitelluista investoinneista alle viisi prosenttia (Talousarvio 2019, 400 000 euroa) kohdistuu kävelyn ja pyöräilyn hankkeisiin. Helsingissä investoitiin pyöräilyyn viime vuonna 14 prosenttia liikenteen kokonaisbudjetista ja YK suosittaa pyöräliikenteeseen käytettävän 20 prosenttia liikennebudjetista.

Pyöräilyn edistäminen on myös helpompaa, mikäli kaupungin organisaatiossa olisi vain yksi henkilö, joka pitää lankoja käsissään. Nykyisin ei edes olemassa olevan pyöräilyohjelman vastuuhenkilöä ole olemassa, minkä vuoksi sen toimenpiteiden jalkauttaminen on vaikeaa. Tarvitsemme siis pyöräilykoordinaattorin, joka toimii pyöräilyn edunvalvojana ja koko kaupungin liikennejärjestelmän viihtyisyyden takaajana.

Me tulemme Oulu!