Nyt on aika. Tällä lauseella HPK:n liigajoukkue tsemppasi itseään jokaiseen kotipeliin kaudella 2018 – 2019. Nuo sanat olivat maalattuina oviaukkojen päälle joukkueen tehdessä matkaa pukukopista Rinkelinmäen hornankattilaan. Ja kevään 2019 satumaiset tapahtumathan ovat meillä kaikilla tatuoituna mielissämme: seitsemäs finaaliottelu, jatkoerä, Markus Nenonen, mestaruus.
Tuo mestaruus haettiin Oulusta. Juuri Oulu on nykyisin Suomen paras pyöräilykaupunki ja pyöräily on kaupungissa sukkelin kulkuväline myös keskustassa. Siinä missä Hämeenlinnassa pyöräilyn kulkutapaosuus on noin 6 %, on se Oulussa 20 %. Talvellakin oululaiset ovat innokkaita pyöräilijöitä noin 12 % kulkutapaosuudella. Oululaiset siis pyöräilevät talvellakin enemmän kuin me kesällä.
Oulun menestyksen siemen kylvettiin 1970-luvulla yhden miehen missiona. Liikenneinsinööri Mauri Myllylä oli aikaansa edellä ja alkoi suunnitella kattavaa pyöräilyverkostoa, vaikka ajatusta toki vierastettiin ja vastustettiin. Myllylä suunnitteli kävelylle ja pyöräilijöille lukuisia omia siltoja – tilaa ei siis viety autoilta – jollaisia Hämeenlinnaankin kaivattaisiin. On tärkeä huomata, että pyöräilyä voidaan edistää myös kiusaamatta autoilijoita. Myllylä myös suunnitteli turvalliset sekä mutkattomat yhteydet keskustan ja ympäröivien asuinalueiden välille.
Tällä hetkellä oululaiset asiantuntijat antavat haastatteluita ulkomaita myöden, kun kaikkialla ollaan kiinnostuneita Oulun ihmeestä; miten on mahdollista, että näinkin pohjoisessa pyöräilyä harrastetaan ympäri vuoden. Pyöräily onkin kansainvälisesti valttikortti, jolla saa näkyvyyttä ympäri maailmaa. Talvipyöräilyn suosiota Oulussa selittää kattavan ja laadukkaan verkoston lisäksi priorisointi ja panostus talvikunnossapidossa. Kevyen liikenteen väylät aurataan kiireellisempänä ja superluokan kunnossapitoverkolla urakoitsijoita on esimerkiksi velvoitettu itse pyöräilemään auraamillaan pyöräteillä sekä toisten kunnostamilla pyörteillä laaduntarkkailu mielessään. Näin urakoitsija ymmärtää kuinka pyöräiltävää reittiä jättää jälkeensä.
Oulu on toki suurempi kaupunki kuin Hämeenlinna, mutta parhaat käytännöt ovat sieltä silti monistettavissa Hämeenlinnaankin. Kävin viime vuonna talvipyöräilykongressissa Joensuussa, joka on jotakuinkin Hämeenlinnan kokoinen kaupunki. Sielläkin keskellä talvea kävely- ja pyöräilykeskustan valtavat pyöräpysäköintikatosten rivistöt olivat täynnä pyöriä ja seminaaripaikan viereisen koulun pihaan polki suuret määrät lapsia ja nuoria. Luistelukentälle ja jäähallillekin tultiin pyörällä. Yhdistäviä tekijöitä Joensuun ja Oulun välillä ovat tahto kehittää kävelyä ja pyöräilyä, sekä sen tahdon vieminen käytäntöön. Sekä Oulussa että Joensuussa on vain kävelijöiden ja pyöräilijöiden käytössä olevia siltoja, jotka lyhentävät kulkureittejä merkittävästi ja tekevät niistä viihtyisämpiä. Molemmat kaupungin lähtevät myös rohkeasti kokeilemaan uusia innovaatioita, kuten pyöräkatua, talvihoidon uudenlaista määrittelyä ja liikennemerkkien heijastamista katuun.
Miksi pyöräilyä ja kävelyä sitten ylipäänsä pitää edistää? Voidaan kiistatta todistaa, että pyöräily on hyväksi ympäristölle, terveydelle ja taloudelle. Fossiilista polttoainetta käyttävä auto on merkittävä päästöjen aiheuttaja, sen sijaan kävely ja pyöräily ovat päästöttömiä vaihtoetoja. Vuonna 2019 Ecological Economics -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan pyöräily tuottaa yhteyskunnalle 0,18 euron arvosta hyötyjä jokaista pyöräiltyä kilometriä kohden. Vastaavasti kävely tuottaa peräti 0,37 euroa kilometriltä. Autoilu sen sijaan aiheuttaa 0,11 euron kustannuksen jokaiselta kilometriltä.
Helsingin kaupunki tutki joitakin vuosia sitten investointien taloudellista vaikutusta. Jokainen pyöräilyyn sijoitettu euro toi lähes 8 euron hyödyn yhteiskunnalle. Pyöräily tuottaa 18 senttiä kilometrillä ja autoilu taas aiheuttaa kustannuksia 11 senttiä kilometrillä. Pyörätien rakentaminen on siis taloudellisesti huomattavasti kannattavampaa kuin autotien rakentaminen. Myös hankkeiden hyötykustannussuhteiden vertailussa on merkittävä ero, kun pyöräilyn hankkeista saatava hyöty kustannuksiin nähden on autoiluhankkeisiin verraten jopa kaksinkertainen. Lisäksi kävely ja pyöräily vaativat huomattavasti vähemmän tilaa, jolloin jää tilaa toteuttaa vehreämpää ja viihtyisämpää kaupunkikuvaa.
Kansainvälisesti on tutkittu, että 0,3 – 4,6 % terveydenhuollon kokonaiskustannuksista aiheutuu liikkumattomuudesta. Hämeenlinnassa liikkumattomuus siis aiheuttaa terveydenhuollolle jopa noin 11 miljoonan euron kustannukset vuosittain. Koko ajan enenevissä määrin suomalaiset eivät kuitenkaan liiku tarpeeksi, vaikka THL:n mukaan kuitenkin vain puolen tunnin kävely tai pyöräily päivittäin, esimerkiksi koulu- tai työmatkana, riittäisi kattamaa suositellun kestävyysliikunnan määrän. Vuoden 2016 Hämeenlinnan pyöräilyn edistämisohjelmassa kerrottiin, että vain 20 % kasvu pyöräilymäärissä vähentää kuolleisuutta niin merkittävästi, että siitä syntyisi pitkällä aikavälillä jopa 900 000 euron vuosittaiset säästöt.
Pyöräilyn edistäminen on hyödyksi myös autoliikenteelle. Pyöräilyn lisääntyminen tarkoittaa myös sitä, että autoilun määrä ei lisäänny niin voimakkaasti kuin se muutoin lisääntyisi ja aiheuttaisi ruuhkautumista. Jatkossa ei olisi tarvetta suurille autoliikenteen infran investoinneille, jotka olisivat välttämättömiä liikennemäärien jatkuvasti kasvaessa ja kustannuksiltaan merkittäviä.
Pyörätie keskustassa voi viedä muutamia autopaikkoja, mutta pyöräilyyn siirtynyt autoilija ei enää tarvitsekaan tuota autopaikkaa. Pyörien pysäköinti vie huomattavasti vähemmän tilaa. Lisäksi kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että pyöräilyn lisäämisellä on positiivinen vaikutus liiketoimintaan. Autoilija kun ei keskustan läpi porhaltaessaan malta pysähtyä asioimaan, sen sijaan pyöräilijän on helppo pysähtyä ja tulla ostoksille. Brittiläisessä tutkimuksessa on todettu pyöräkaistojen lisänneen keskustan yritysten myynti jopa 25 prosentilla.
Paljon on saatu Hämeenlinnassakin jo aikaan ja tällä hetkellä työn alla ovat niin Rapamäen oikaisu pyöräkatuineen kuin keskustan pohjois-etelä –suuntainen pyörätiekin Sibeliuksenkadulle. Hyvä suunta meillä jo on, nyt vain pitää kääntää suurempi vaihde silmään. Tänä vuonna päivitämme pyöräilyn edistämisohjelman, johon toivottavasti saadaan kunnianhimoisia tavoitteita ja toimenpiteitä. Toivon että tulevina vuosina niitä pystytään myös viemään tehokkaasti käytäntöön. Toivon myös, että lähivuosina saamme pyöräilykoordinaattorin, jonka johdolla tavoitteisiin päästään.
Hämeenlinnassa olisi potentiaalia nousta pyöräilyn mallikaupungiksi. Se vaatii vain halua ja panostusta. On aika unohtaa käsitys, että pyöräily haittaa liikennettä. Pyöräily on liikennettä! HPK onnistui keväällä 2019 hakemaan mestaruuden juuri Oulusta, miksei Hämeenlinnakin voisi napata Suomen parhaan pyöräilykaupungin titteliä oululaisilta. Nyt on aika!
Kommentit